Eritoten Afrikassa. Raha, tai pikemminkin sen
vähyys, venyttää ihmisten moraalisia käsityksiä ja tekee kyseenalaisetkin
keinot sallituiksi. Rahaa on liian vähän, joka tekee siitä liian arvokasta,
jopa niin arvokasta, että muiden tai maapallon huolet eivät vaakakupissa paina
mitään. Toki asiaa auttaa ymmärtämään se tosiseikka, että raha, jota pienellä
keinottelullakin pyritään hankkimaan, on tarkoitettu hengissä pysymiseen, eli
ruokaan. Uuden pleikkarin tai vaimon shoppailuhalujen takia ei lähdetä kylille
muita vedättämään. Mutta kirottu se joka Afrikan veti tähän leikkiin mukaan.
Täällä meni varmasti paljon paremmin ennen kuin yksikään valuutta hallitsi
mitään tai ketään.
Itse suhteellisen persaukisena matkaajana oon saanu
monet päänsäryt ja hampaankiristykset tämän pirulta saamamme lahjan ansiosta.
Pyrin selviämään reissullani itsekin paikallisten tavoin, en siis kusettamalla,
vaan vähällä. Kapuloita rattaisiin lyö se, että sen lisäksi että tarvitsen itse
rahaa elämiseen päivittäin, sitä minulta tarvitsee myös moni muu. Me
valkoihoiset kun olemme kaikki upporikkaita ja paksuja lompakkojamme on hyvä
pyrkiä hyödyntämään myös omiin tarpeisiin aina kun itsellä on vähän tiukempaa.
Tai ainakin yrittää, eihän siinä mitään häviä. Okei, ei kaikki, ei pysty
yleistään. Vaikka yleistä se on. Käytännössä jotenkin seuraavasti.
Jos joku on sinulle velkaa, esimerkiksi niinkin
mitättömästä syystä kuin että hän on käynyt sinun rahoillasi kaupasta hakemassa
yhteisen illallisen ja odotat vaihtorahoja takaisin, pyytämättä et niitä saa.
Jos lainaat rahaa, tarvitset pyytelyn lisäksi myös saavillisen hyvää onnea
saadaksesi rahasi takaisin.
Nairobissa itseään hallinnoivan paikallisen
vapaaehtoistyöjärjestön (CIVS) tulee lähettää minulle sinne maksamastani
osallistumismaksusta osuus tänne kattamaan ruoka- sekä asumiskustannuksiani.
Saapuessani tänne, Kinondoon, raha siirtyi moitteetta, koska olin sen ajan
kokoajan yhteydessä järjestöön. Toista erää ei ilman puhelua kuulunut ja
epäilen, että seuraavan kuun alussa joudun jälleen soittamaan. Mikä myös
herättää negatiivisia tunteita järjestöä kohtaan on se, että kuukausittaisesta
180e osallistumismaksusta 80e (aluksi 70e) lähetetään tänne minun ruokkimista
ja asumista varten. Järjestö ottaa itselleen suuremman summan kuin antaa minun
käyttöön. Ei näin. Mutta niinku eräs itävaltalainen ystävä omien kokemustensa
perusteella muotoili: ”Charity is buisness in Kenya.” Mahdollista (lue:
todennäköistä), että tämä koskee koko Afrikkaa.
Okei, en nyt enempää demonisoi afrikkalaisten ja
rahan suhdetta. Ja tunnen myös paljon ihmisiä joiden kanssa voi rahahuolien
sijasta jakaa vaikka pullollisen kookosviiniä ja paljon hauskoja aiheita.
Viime
lauantaina oltiin yllättäen taas hääjuhlissa. Sain jonkinmoisen bakteerin
kourastua itelleni hääruokaa kiskoessa. Ei sinänsä mikään ihme, juhlahumussa
hygienia ei tavallisesti saa osakseen niin paljoa huomiota ku yleensä, ja ruokaakin
oli käsin kauhomassa ainaki kuus ihmistä samalta tarjottimelta. Kuume nousi
lähelle neljääkymmentä, voimat katos ja tuntui kuin pään sisällä joku kiristi
narua. Muutama päivä meni vuodepotilaana, mut nyt on lääkärissä käyty, antibioottikuuri
päällä ja olo parempaan päin. Ennen lääkäriä pelkäsin malariaa, mutta onneksi
näin.
Kotiinpaluu on ollut aikamoisena kysymysmerkkinä
viime viikkoina. Ennen lähtöä paluulento piti siirtää viisumin takia maaliskuun
lopulle huhtikuun sijaan. Nyt vähän askarruttaa maaliskuun neljäntenä
pidettävät vaalit. 2007 ei menny ihan nappiin. Yks CIVS:n paikallinen
vapaaehtonen oli ollut, vapaaehtoisena myöskin, etsimässä eloonjääneitä
poltetuista taloista ympäri Nairobia. Hatunnostot siitä. Tällä hetkellä monet
kuitenkin uskoo, että kaikki tulee menemään hyvin. Muutamat pitää ihan ihan
realistisena tosin sitäkin, että jokin taas napsahtaa ja sitten mennään. Sitä ei kuitenkaan kukaan toivo.
Paluulento lähtee Nairobista, eli sinne pitäisi suunnata pari viikkoa vaalien
jälkeen. Ei voi tietää onko sinne meneminen tuohon aikaan hyvä idea vai ei,
vähän hankala paikka. Mutta ajatuksesta matkustamisesta tuohon aikaan en pidä. Paluulennon
laittaminen helmikuun 15. tienoolle on ollut harkinnan alla, ja luulempa että
sen taidan myös toteuttaa. Se tarkoittaisi, että elämää Digona olisi vielä 2,5
kuukautta jäljellä. On se viedä hitusen pidempi aika kuin mitä on koko Keniaa
takana, mutta ei kuulosta paljolta enää. Eiköhän se ole silti aivan
riittävästi. Kyllä tänne joskus tulee vielä takasinkin.
Yleisesti täällä kaikki hyvin. Hakuna matiti eiku.
Vaikka tässä nyt on vähän manailtu ja maalailtu niin on tämä silti edelleen
niitä siisteimpiä juttuja ikinä. Kesäloma alkaa reilun parin viikon päästä kun
toinen Honkasen lapsista saapuu Budapestistä! Kolme viikkoa tiukkaa rantalomailua
ja viidakkoelämää. Aurinkoa riittää. Hellii.
Ja jokunen kuvakin.
siskot päikkäreillä |
äiti ja sen kaveri |
Time taas kuvauksellisena |
pikkuveli Modi ja pikkusisko Mwanahuru |
huone! aika ahdas otos, joskus parempi. |
meän keittiö |
kaveri huoneeni nurkassa. isompiakin on nähty. |
todella hieno kuva metsästä ikuistettuna tauluksi toimistomme seinällä! tuo on se liaanikeinu, paras. |