Noniin. Tällainen syntyi ja tänne käyn parhaani mukaan lisäilee kuulumisia ja ehkä jopa kuvia. Voi sit vaan ne parhaat tarinat säästää kerrottavaksi harvoille ja valituille! haha. Joo, jos jollain on vielä epäselvyyttä homman jujusta niin ympäristötyötä vapaaehtoisena ekoturismiprojektissa olisi tarkoitus alkaa tekemään. Kuulostaa miltä kuulostaa, älkää sanoko sitä ääneen, ainakaa mulle. Homman ois tarkotus tapahtua Ukundan kylän läheisyydessä sijaitsevassa Kaya Kinondo -nimisessä metsässä. Kyseisillä huudeilla sijaitsee myös överituristiranta Diani Beach sekä 30 kilsaa pohjoisessa Mombasa. Intian valtameri huuhtoo myös mukavasti siinä ihan jalkojen tuntumassa.
Reissun oli siis määrä alkaa 27. syyskuuta lentämällä ensin Istanbuliin. Sen verran paljastettakoon, että näin ei ihan tapahtunut. Saavuin kuitenkin ajallaan perjantain ja lauantain välisenä yönä Nairobiin. Neljän tunnin odottelun jälkeen tein kattavan johtopäätöksen: kukaan ei ole minua täältä tulossa hakemaan. Nukuin loppuyön helvetin epämiellyttävällä penkillä lentoaseman aulassa ja lähdin aamulla taksilla kohti toimistoa, jonne minut oli tarkoitus kentältä noutaa. Toimiston osoitteen puutteellisuuden vuoksi se jäi kuitenkin monen pysähdyksen jälkeen löytymättä, eikä puhelimella soittelu tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin kuskilta kuinka päästä internettiin ja vastaus oli paikallista tasoa: "You will have to buy a modem." Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittään.
Olin enemmän kuin raffissa Buru burun kaupunginosassa ilman yöpaikkaa, mahdollisuutta päästä internettiin tai soittaa, ja rahatilannekkaan ei tykännyt ideasta, että istuskellaampa loppupäivä taksissa. Selvisin kuitenkin bookkaamalla itseni hotelliin, josta löytyi nettiyhteys, jonka avulla sain paikallisen järjestön tyypit kiinni ja sain sovittua kyydin aamuksi paikallisen vapaaehtoisjärjestön hoiviin. Ja näin alkoi taas meno maittaa!
Tuosta kaupunkielämästä. Tuo on ihan hullun näköstä menoa. Ei mittää järkeä. Ihmiset sahaa joka suuntaan, autolla mennään mistä mahtuu meneen ja tavaraa on kaikki kadunvarret ja kopperot täynnä. Yks hauska esimerkki minkä taksista näin oli eräs huonekaluliike: leikkimökin kokoinen peltinen koppero, itse "kauppa", joka edessä oli huonekalut jossain ojassa, ihan nätissä rivissä kuitenkin.
Kävin pienellä kävelyllä myöhemmin hotellilta ja ensimmäiseksi esteeksi muodostui se, että eihän tuolta oikeasti löydä takasin jos lähtee muutamaaki korttelia kauemmas. Pakko vaan ihmetellä kaikkea, ei siinä samalla suunnistamisesta tule mitään. En uskaltanut edes kartan kanssa. Toinen "este" se vasta hauska olikin. I FEEL WHITE. En siis nähnyt kyseisen rundin aikana yhtäkään toista valkonaamaa, saati edes miespuolista henkilöä jolla olisi muutamaa senttiä pidempi tukka.
Kaikki tuijottaa. Ja pitkään. Muutama läimäs olkapäälle. Monet ilveili ja huuteli jotain pöhköä. Jokunen tuli kuitenkin juttelemaan mukavia ja ihmettelemään, että mikäs se sinä olet. Pieni piiloon pääsemisen tarve ajoi kuitenkin aikanaan takaisin hotellihuoneeseen. Täällä on hyvä. Hiljalleen totutellen tuohon hullunmyllyyn. Kyllä se välillä alko ihan kunnolla naurattamaankin kun sitä katseli. Siinä vaiheessa viimeistään oon ollu varmaan todella outo näky.
Eiköhän tämä nyt pienten alkukommellusten saattelemana kuiten lähde rullaamaan mukavasti. Aurinko taivaalla, toinen mielessä ja kolmas kaulassa. :)
Maanantaina siis alkaa kolmen päivän orientaatio täällä Nairobissa, jonka jälkeen lähden matkaamaan kohti pääteasemaa, rannikkoa. Silloin varmaan löytyy taas jotain uutta sanottavaa!
